Muisti on ihmisellä varsin valikoiva. Monesti itsellä saattaa olla tunnelma, että muistaa jonkin asian päivänselvästi, mutta kun tarkistaa riippumattomista lähteistä miten kyseinen asia todella tapahtui, huomaakin muistaneensa väärin. Onko sinun muistisi tallentanut tarkkoja mielikuvia varhaisesta lapsuudesta?
Erityisesti lapsuusaikaan liittyen ihmisellä saattaa olla tunnelma, että hän muistaa kaiken todella hyvin. Mutta kun hän ryhtyy kaivelemaan muistilokeroitaan ja miettimään jotakin tiettyä vuotta, tapahtumaa tai aikajanaa, hän saattaakin huomata, että tarkkoja muistoja tuolta ajalta ei ole ollenkaan, tai ne ovat hyvin epäselviä.
Eri ihmiset muistavat eri tapahtumat usein eri lailla. Esimerkiksi kahdella sisaruksella saattaa olla tietystä tapahtumasta toisistaan poikkeavat muistikuvat. Voi myös olla niin, että tietty tapahtuma on ollut toiselle sisarukselle erittäin merkityksellinen, siinä missä toinen ei ole kokenut samaa tapahtumaa kovin tärkeäksi, eikä tapahtumasta kenties siksi ole jäänyt hänelle selkeitä muistijälkiä.
“Lapsuuden amnesia” estää useimpia ihmisiä muistamasta tarkasti lapsuuttaan
Termillä “lapsuuden amnesia” viitataan siihen, että ihminen ei enää vanhempana kykene muistamaan tarkasti varhaislapsuuden aikaisia tapahtumia. Jos muutaman vuoden ikäiseltä lapselta kysyy, mitä hän on tehnyt vanhempiensa kanssa lähiaikoina, hän muistaa varsin tarkasti asioita. Mutta pari vuotta myöhemmin näitä muistijälkiä ei enää ole monilla lapsilla jäljellä. Toki muistetaan yksittäisiä asioita ja yleistä tunnelmaa, mutta yksittäisten varhaislapsuuteen liittyvien muistojen määrä on vähentynyt merkittävästi.
“Lapsuuden amnesian” ajatellaan johtuvan siitä, että aivot pyrkivät vähentämään epäolennaisen tiedon määrää, jotta tilaa tulee kaikelle uudelle tärkeälle tiedolle, jota lapsi ja nuori tarvitsee kasvaessaan. Prosessin aikana epäolennaiseen ja “ei-tärkeään” tietoon liittyvät heikommat neuraaliset yhteydet karsiutuvat pois ja jäljelle jäävät tärkeäksi kategorisoidut vahvemmat yhteydet.
Aikuisilla samankaltaista “valintaprosessia” ei enää tapahdu samassa määrin, minkä seurauksena aikuisen aivot ovat vähemmän plastiset kuin lapsen aivot. Aikuinen kykenee tästä syystä muistamaan paremmin ja pidempään asioita kuin lapsi, mutta hinta hyvästä muistista on aivojen heikompi muovautumiskyky, mikä tekee aikuisille vaikeammaksi oppia uusia asioita.
Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu lohdullinen asia: myös aikuisen aivoissa syntyy uusia neuroneja ja uusia neuraalisia yhteyksiä. Tätä edistää uusille kokemuksille altistuminen ja uusien asioiden opettelu. Jos ihminen viettää suurimman osan elämäänsä sisällä television ääressä katsoen samoja ohjelmia ja sarjoja, ei ole yllättävää, että tällaisen henkilön aivoissa ei tapahdu uusien yhteyksien syntymistä niin runsaasti kuin sellaisella henkilöllä, joka kokee elämässään monipuolisempia asioita esimerkiksi harrastusten ja sosiaalisen elämän kautta.
Kuinka paljon muistoja sinulle on jäänyt varhaisimmasta lapsuusajastasi?
Lähde: Psychology Today
Teksti: Sonja
