Nykyaikana on paljon ero- ja yksinhuoltajaperheitä. Eron tiimellyksessä saattaa unohtua, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Vaikka joku ei olisi ollut paras mahdollinen puoliso, se ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi olla kuitenkin hyvä vanhempi.
Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, on määrätty, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempiensa eron jälkeen etävanhempaansa eli sitä vanhempaa, kenen luona ei virallisesti asu. Laissa korostuu nimenomaan lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa, eikä niinkään vanhempien oikeus lapseen.
Lain mukaan lapsen molempien vanhempien tulee myötävaikuttaa siten, että etävanhemman tapaamiset onnistuvat. Vanhemman on kasvatuksessaan vältettävä kaikkea, mikä aiheuttaa hallaa lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhteelle.
Vanhempien on hyvä pitää mielessä nämä lain velvoitteet avioeron keskellä, vaikka kuvioon tulisikin mukaan uusia kumppaneita tai toinen vanhempi ärsyttäisi. Vaikka parisuhde toisen vanhemman kanssa ei onnistunut, niin vanhemmuussuhde jatkuu eli toisesta ei voi päästä kokonaan eroon parisuhteen päätyttyäkään.
Kaikenlainen pahanpuhuminen toisesta vanhemmasta, tapaamisten ja yhteydenpidon vaikeuttaminen, saatika lapsen manipulointi ja vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta, ovat täysin laitonta, eikä missään nimessä palvele lapsen etua.
Jos sen sijaan epäilee lapsen olevan jotenkin kaltoinkohdeltu toisen vanhemman luona, on siihen puututtava välittömästi viranomaisten kautta. Mutta siinäkään tapauksessa ei ole tarpeen puhua varsinaisesti pahaa, vaan kuunnella lasta ja sanoittaa hänelle asioita ja tunteita todeten ne ääneen. Voi vaikka sanoa, että ”Aikuinen tai vanhempi ei saa koskaan satuttaa lasta. Sellaisesta täytyy kertoa luotettavalle toiselle aikuiselle, kuten minulle.”
Pitkälle pääsee, kun pitää kaikessa kirkkaana mielessä lapsen edun. Tietenkään lapsen kokemuksia ei pidä vähätellä ja, jos vääryyttä on tapahtunut, ei sitä pidä alkaa kuitenkaan kaunistelemaan.
Mutta entisen kumppanin naaman ärsyttäminen ei ole riittävä syy olla myötävaikuttamatta vuorovaikutussuhteen ylläpitoon ja tapaamisoikeuden täyttymiseen toisen vanhemman kanssa. Omat ärsytyksen tunteet ja katkeruus parisuhteen päättymisestä, on siis syytä laittaa syrjään ja tukea lapsen suhdetta etävanhempaan lapsen edunmukaisesti.
Molempien vanhempien merkitys lapsen elämässä on suuri, vaikka meillä on yhä kasvava määrä yksinhuoltajaperheitä. Asiantuntijoiden mukaan toisen vanhemman poissaolo voi aiheuttaa lapselle monenlaisia ongelmia, kuten käytöshäiriöitä, todetaan Askel terveyteen-sivuston artikkelissa.
Miksi siis tieten tahtoen mennä vaikeuttamaan lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhdetta, kun tietää, että lapsi on paljon onnellisempi ja tasapainoisempi saadessaan pitää elämässään molemmat vanhemmat?
Lähteet: Askel terveyteen ja Finlex
Teksti: Anne-Mari Valta
