Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Muistutan itseäni jatkuvasti, kuinka hyvä tilanteemme on. Lapsemme kohdalla oikeus toteutuu moitteetta erosta huolimatta. Molemmat kantavat vastuunsa, eikä lapsi joudu kärsimään erimielisyyksistämme. Itse sen sijaan joudun.
Olen usein ärtynyt ja turhautunut eksäni takia. Vaikka lapsellamme on kaikki hyvin, koen ettei meillä ole entisen kumppanini kanssa syvää yhteisymmärrystä. On haastavaa jakaa elämästään iso osa ihmisen kanssa, josta halusi eroon. Juuri sen vuoksi, että koko maailmankuva on niin erilainen.
Vaikeuksia ja vapautumista
Erostamme on reilu vuosi. Ehkä kyse on jostakin eron vaiheesta? Elämä on ollut niin hektistä muuttoine ja muutoksineen perusarjen rumban lisäksi, ettei itseään ole ehtinyt juuri kuunnella tai kohdata. Toivon todella, ettei eksäni saa verenpainettani yhtä koholle koko loppuelämääni.
Maailmankuviemme eron luomien ristiriitojen lisäksi huomaan koko hänen olemuksensa ärsyttävän minua nykyään, minkä lisäksi turhaudun entistä elämäämme enemmän yhteyden puutteen kokemukseni vuoksi.
Olen tunteideni kanssa melko yksin. Tiedän, ettei lapsen isä tajua tilanteestani mitään, enkä aio hänelle avautuakaan. En jaksa selvittää hänen kanssa enää mitään muuta, kuin lapsemme asiat. Sekin tuntuu välillä ylitepääsemättömältä, kun näkemykset poikkeavat toisistaan niin paljon.
Onneksi voin purkaa tuntojani ystävilleni. Eräs itseäni vanhempi ja kokeneempi totesi meidän kenties kasvaneen erilleen aikuistuttuamme. Olen hakeutunut myös keskusteluavun piiriin. Ehkä nyt on itseni kohtaamisen aika, kun arki on asettunut uudelleen uomiinsa enkä ole enää kiinni eilisessä, nuoruudessani.
