Moni vanhempi pohtii, pitäisikö vauvan antaa itkeä vai vastata jokaiseen ääneen heti. Tutkimukset ja asiantuntijat ovat asiasta osin eri mieltä.
Pienen vauvan kieli on itku ja sillä hän kertoo omista tarpeistaan. Menneinä vuosikymmeninä vauvojen saatettiin antaa itkeä, koska ajateltiin, että heidän keuhkonsa vahvistuisivat huutoitkusta. Nykyään aiheesta tiedetään onneksi enemmän ja että vauvan itkuun eli tarpeisiin tulisi aina vastata. Silti Suomessakin jotkut kannattavat radikaaleja unikouluja, joissa lapsen huutoon ei heti reagoida.
Sodan jälkeen nopea ja toistuva itkuun vastaaminen on nähty liiallisena hemmotteluna, joka pilaisi lapsen. “Tätä ajatustahan ei tueta enää nykypäivänä, koska tiedämme, että johdonmukainen vauvan viesteihin vastaaminen, eli se, että vastataan lapsen tarpeisiin niin pian kuin mahdollista päivin ja öin, tukee hyvää vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä sekä vauvan kokemaa turvallisuuden tunnetta”, uni- ja imetysohjaaja Tiia Finne sanoo.
Itkun takana on aina jokin tarve tai epämukavuus
Vastasyntynyt vauva itkee 1-4 tuntia päivässä. Vanhemman tehtävänä on ottaa selvää, miksi lapsi milloinkin itkee ja toimia sen mukaan rauhoittaakseen hänet. On vanhanaikaista ajatella, että itkuun vastaaminen olisi turhaa hemmottelua. Vauvalle ei voi antaa liikaa huomiota ja läheisyyttä. Kun hän itkee, siihen tulisi reagoida mahdollisimman nopeasti. Yleensä vauvaa voi auttaa jollain tavalla, mutta joskus hoivaajan tarkoitus on vain olla hänen tukenaan.
Vauvan itkun takana oleva tarve voi olla nälkä, läheisyydenkaipuu tai halu imeä tuttia. Hän voi myös viestiä itkullaan epämukavasta olosta, kuten väsymyksestä, jännityksestä, kylmyydestä/kuumuudesta tai siitä, että vaippa on märkä.
Miten turvata perheen yöunet vauva-aikana?
Vauva-aikana monien perheiden yöunet ovat koetuksella, koska vauvalla on tarpeita myös yöaikaan. Vauvat kasvavat nopeasti, joten he tarvitsevat ravintoa myös öisin. Perheen yöunien turvaamiseksi, jotkut vanhemmat ottavat avuksi erilaiset unikoulut. Niitä on laidasta laitaan, lempeistä unikouluista vaativampiin niin kutsuttuihin “huudatusunikouluihin” asti.
Jotkut vanhemmat käyttävät edelleen lääkäri Marc Weissbluthin tunnetuksi tekemää huudatusunikoulua (CIO eli cry it out). Siinä vauvan annetaan nukahtaa ja olla ilman vanhemman läsnäoloa iltarutiinien jälkeen. Lapsen huoneeseen ei mennä, vaikka hän itkisi. Weissbluthin huudatusunikoulun ikäraja on kuusi kuukautta. Sitä voidaan kokeilla sellaisen lapsen kohdalla, joka kykenee olemaan yön yli ilman tiheää syöttämistä.
Huudatusunikouluihin kuuluva, mutta lempeämpi unikoulu on Ferberin menetelmä, jossa lapsen itku hyväksytään ja vanhempi tarkistaa vauvan tasaisin väliajoin. Tässä menetelmässä tarkistusvälit ovat keskeinen osa unikoulua: ne alkavat lyhyinä ja pitenevät ajan myötä. Ferberin metodin aloitusikä on 4-6 kuukautta, riippuen lapsen kehityksestä ja syöttöväleistä öisin.
Huudatusunikoulujen tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä
Tutkimustulokset vauvan itkuun reagoimatta jättämisestä tai huudatusunikouluista eivät ole yksiselitteisiä. Kuitenkin Psychology Todayn mukaan se vapauttaa vauvassa stressihormoneja, sekä heikentää luottamusta ja itsesäätelyä.
Jotkut asiantuntijat kritisoivat huudatusunikouluja niiden mahdollisista kielteisistä vaikutuksista vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteeseen. He väittävät, että lapsen jättäminen yksin itkemään voi johtaa hylätyksi tulemisen ja ahdistuksen tunteisiin. Nimittäin vauvan ensimmäinen elinvuosi on herkkä ajanjakso luottamuksen ja turvan tunteen luomiseksi.
Kriitikot ovat sitä mieltä, että huudatusunikoulu jättää huomioimatta lapsen yöllisten heräämisten taustalla olevat syyt, kuten nälän, epämukavuuden tai sairauden. Jotkin tutkimukset osoittavat, että vauvan pitkittynyt itku ilman vanhempien lohdutusta ja apua voi nostaa heidän kortisolitasojaan, mikä puolestaan viittaa lisääntyneeseen stressitasoon. Tällaisella pitkittyneellä ahdistuksella voi olla negatiivisia vaikutuksia lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin ja se saattaa häiritä vanhemman sekä lapsen sidettä.
Myös kokenut ja tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on sanonut, että vauvaa ei pidä koulia. “Unikoulu, syöttökoulu… ei yhtään mitään kouluja vauvoille! Vauvalla on niin hötöinen keskushermosto, ettei se pysty hallitsemaan halujaan.”
Unikoulun järjestäminen on perheen oma päätös
Mahdollisen unikoulun pitäminen ja sen valinta on perheen oma päätös. Koska yksiselitteisiä tutkimustuloksia ei ole, korostuu perheen yksilöllinen tilanne, vauvan ikä ja temperamentti, sekä vanhempien keräämä tietotaito asiasta.
Huudatusunikoulu on unikouluista radikaalein, eikä se sovi kaikille lapsille ja heidän vanhemmilleen. On olemassa liuta lempeämpiäkin unikouluja, joista voit lukea lisää artikkelistamme Koti unikoulu, milloin ja miten?
Ruuhkavuodet toivottaa kaikille perheille levollisempia yöunia!
Lähde:Apu, Educational Wave, MAYO Clinic, MTV, Psychology today, Ruuhkavuodet, Sleep foundation ja Unijuna
Teksti: Anne-Mari Valta
