Jossain vaiheessa moni vanhempi kohtaa tilanteen, jossa teini esittelee ensimmäisen seurustelukumppaninsa. Entä jos vanhemmasta tuntuu voimakkaasti, ettei kumppani ole omalle lapselle sopiva?
Vanhemmasta voi tuntua hyvin suurelta elämänmuutokselta, että oma lapsi ryhtyy seurustelemaan. Hoidettuaan lastaan vauvasta saakka vanhempi ymmärrettävästi suhtautuu häneen hyvin suojelevasti. Vanhemmalla on saattanut olla mielessä tietynlainen ihmistyyppi miettiessään, millainen seurustelukumppani lapselleen sopisi. Jos seurustelukumppani onkin täysin erilainen, se saattaa olla vanhemmalle järkytys.
Monet vanhemmat osaavat järkytyksestään huolimatta suhtautua tilanteeseen oikealla tavalla ja tiedostavat, että kyseessä on lapsen oma elämä ja omat valinnat. Jotkut vanhemmat saattavat kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan lapsensa valintoihin seurusteluasioissa. Tällaisesta suhtautumisesta saattaa pidemmän päälle olla paljon haittaa lapsen ja vanhemman suhteelle.
Vanhempi saattaa jopa pyrkiä rikkomaan suhteen, ellei hän pidä lapsensa seurustelukumppanista
Empowering Parents-sivustolla kerrotaan, että ei ole lainkaan epätavallista, että vanhemmat pohtivat, kuinka oman lapsensa saisi ymmärtämään, että tämän seurustelukumppani on “kerta kaikkiaan hirvittävä” ihminen. Vanhemmat saattavat kysyä suoranaisesti neuvoa, kuinka he saisivat lapsensa lopettamaan suhteen näkemyksensä mukaan täysin vääränlaisen ihmisen kanssa.
Pohjimmiltaan syynä vanhemman käytökseen on halu suojella lastaan. Vanhempi saattaa olla tottunut siihen, että hän päättää lapsen elämän kaikista tärkeistä asioista. Varsinkin kun lapsi on nuorempi, vanhempi on kontrolloinut tämän elämää kaikissa merkittävissä käännekohdissa. Kun lapsi kasvaa, vanhemman voi olla vaikeaa hyväksyä, että lapsi alkaa tekemään päätöksiä, joihin vanhempi ei voi enää vaikuttaa.
Kun lapsi on alaikäinen, vanhemmalla voi olla suuri kiusaus konkreettisesti kieltää häntä seurustelemasta tietynlaisen ihmisen kanssa. Tässä kohtaa vanhempi pyrkii käyttämään samaa valtaa, jota hän on käyttänyt lapsen ollessa hyvin nuori. Vanhemman kannattaa kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen lapsen täysi-ikäistymistä alkaa pikkuhiljaa luopumaan kontrolloinnistaan. Muutoin seurauksena saattaa olla, että täysi-ikäistymisestä tulee lapsen silmissä kauan odotettu rajapyykki, jonka jälkeen hänen ei enää tarvitse kuunnella mitään vanhemman neuvoja.
On hyödyllistä pyrkiä rakentamaan ennen tätä rajapyykkiä sellainen suhde lapsen kanssa, että hän pystyy ottamaan neuvoja vastaan ja kunnioittamaan vanhemman mielipidettä myös täysi-ikäistyttyään. Tästä on lapselle paljon etua. Täysi-ikäistyminen ei merkitse, että lapsi yhtäkkiä olisi valmis kohtaamaan kaikki maailman haasteet, vaan hän tulee edelleenkin tarvitsemaan vanhemman elämänkokemusta ja neuvoja monissa elämänsä vaiheissa. Onkin siksi tärkeää varmistaa, että suhde lapseen pysyy hyvänä myös aikuisuudessa, jotta hän pystyy myös silloin vastaanottamaan vanhemman neuvoja.
Empowering Parents-sivustolta voi lukea lisää siitä, kuinka vanhemman kannattaa suhtautua, jos hän havaitsee inhoavansa tai jopa suoranaisesti vihaavansa lapsensa seurustelukumppania.
Teksti: Sonja
