Älylaitteet haastavat nykyään vanhempien ajankäyttöä sekä läsnäoloa. Vanhempi voi mielestään olla viettänyt paljonkin aikaa lapsensa kanssa, mutta jos siitä ajasta suurin osa menee omaa puhelinta tuijottaen tai ajatusten harhaillessa työasioissa, ei lapsi koe saaneensa riittävästi vanhemman huomiota. Lapsi kyllä huomaa, ellei vanhempi ole täysin läsnä yhteisessä hetkessä.
Jo pienetkin vauvat kärsivät siitä, jos vanhempi tuijottaa jatkuvasti puhelintaan, kerrotaan YLE:n artikkelissa. Myös murrosikäinen toivoo, että joku aikuinen on kotona häntä vastassa, kerrotaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton artikkelissa.
Toinen ongelma on vanhemman kyvyttömyys unohtaa vapaa-ajallaan työasiat. Hän voi näennäisesti istua lapsen vieressä leikkimatolla ilman älylaitteita, mutta hänen ajatukset ovat koko ajan työmaailman asioissa tai omissa huolissa ja murheissa.
Vanhemman tulisikin opetella todellista hetkessä elämisen ja läsnäolon taitoa ollessaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Psykoterapeutti ja kirjailija Joanna Fortune suosittelee Belfast Telegraph-lehden haastattelussa, että jokaisen lapsen tulisi saada vähintään vartti päivässä kahdenkeskeistä aikaa vanhemman kanssa.
Läsnäolon taitoa voi harjoitella
Läsnäolostakin voi helposti tulla väsyneelle vanhemmalle suorittamista eli taas yksi vaatimus lisää. Se ei ole tietenkään tarkoitus. Väsyneen vanhemman on tärkeää huolehtia ensin omasta hyvinvoinnistaan ottamalla aikaa levolle ja itselleen. Sen jälkeen hän jaksaa olla paremmin myös läsnä lapselleen.
Jos on kovin uupunut, mutta lapsi tarvitsee vanhemman huomiota, niin riittää, kun vanhempi laittaa vartiksi puhelimensa syrjään ja seuraa lapsen leikkejä osallistumatta niihin sen kummemmin. Lapselle riittää se, että vanhemman mielenkiinto ja katse on hänessä. Tärkeintä on, että vanhempi viestii lapselle ,että lapsen seura on vanhemmalle mieluista ja esimerkiksi lapsen leikki ja aikaansaannokset kiinnostavat vanhempaa aidosti. Kiinnostus ja hyvä olo näkyy vanhemman katseesta, eleistä, hymystä ja puheesta.
Lapsi itse on mitä mainioin läsnäolon taidon opettaja vanhemmalle! Samoin mallia voi ottaa lemmikeistä. Kun lapsi seuraavan kerran keskeyttää sinut näyttääkseen hienoa piirustustaan, niin mieti, eikö sinulla ole oikeasti vielä aikaa katsoa sitä vai onko kiire opittu malli. Kun lapsi pysähtyy kotimatkan varrella ihailemaan leppäkerttua, niin ihaile sitä hänen kanssaan, äläkä suotta hoputa. Elämäsi ei ole kiinni viidestä minuutista.
Osaatko olla aidosti lapselle läsnä vai onko se taito hukkunut aikuisuuden velvollisuuksiin ja älylaitteisiin? Jos taito on kadoksissa, niin muista opetella se uudestaan!
Teksti: Anne-Mari Valta
