Kaikilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän lapsuudesta johtuvia traumoja tai ongelmia. Ne olisi hyvä käsitellä itsensä, mutta myös omien lastensa takia. Muutoin siirtää ne herkästi tiedostamatta eteenpäin omille lapsilleen, kerrotaan Tunne ja mieli-lehden artikkelissa.
Lapset kokevat elämässään stressaavia asioita, jotka vaikuttavat heidän kehitykseensä tai terveyteensä. Stressi on kuitenkin useimmiten lyhytkestoisia ja lapset toipuvat siitä hyvin. Vakavampi trauma kohtaa joka neljättä lasta. Suomessa niistä tavallisimpia ovat esimerkiksi lähiomaisen kuolema, vakavat sairaudet ja onnettomuudet sekä fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, kerrotaan Duodecim artikkelissa.
Joskus puhutaan ylisukupolvisesta traumatisoitumisesta. Esimerkiksi sotatrauma voi saada aikaan sellaista. Sotatrauma voi vaikuttaa yksilöiden, perheiden ja kansakunnan elämään monen sukupolven ajan. Trauma voi muuttaa muotoaan siirtyessään sukupolvelta toiselle. Monesti vasta kolmas tai neljäs sukupolvi saa tilaa käsitellä asioita, kerrotaan YLE:n artikkelissa.
Ylisukupolvisessa traumatisoitumisessa käy usein niin, että vaikka kuinka haluaisi suojella omia lapsiaan, niin omat käsittelemättömät traumat siirtyvät eteenpäin ainakin jossain muodossa, jatketaan YLE:n artikkelissa.
Muita traumasiirtymän aiheuttajia voivat olla esimerkiksi perheväkivalta, alkoholismi, taloudelliset ongelmat tai niin sanottu yleinen puhumattomuuden kulttuuri. Psykoanalyytikko Pirkko Siltala ennustaa, että meidän sukupolvemme siirtää seuraaville sukupolville masennuksen ja työuupumuksen seuraamuksia, kerrotaan Anna-lehden artikkelissa.
Lapsuuden ongelmien ja traumojen käsitteleminen
Tärkeintä on hyväksyä trauma osaksi historiaansa ja elämäänsä. Asian tiedostaminen auttaa ettei traumasta kasva ikään kuin ”mörköä”, joka vaikuttaa taustalla kaikkeen, neuvotaan Tunne ja mieli-lehden artikkelissa.
Tunteitaan voi oppia sanoittamaan tutkittuaan sitä, millaisia tarinoita suvustaan löytää, neuvotaan puolestaan Anna-lehden artikkelissa. Tunteiden ja tapahtuneiden asioiden sanoittaminen auttavat hahmottamaan kokonaistilannetta.
Tutkimukset osoittavat ettei omasta traumasta ole pakko kertoa lapsille, mutta jos niin toimii, on se tehtävä lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Voi kertoa, että tällaista ikävää on sattunut, mutta tästä selvitään, neuvotaan Tunne ja mieli-lehden artikkelissa.
Vakavasti vahingoittaneet traumat on syytä käsitellä ammattilaisen kanssa. Vähemmän vakavien ongelmien käsittelemisessä voi auttaa ns. itsehoito. Voi esimerkiksi lukea aiheesta erilaisia kirjoja, käydä verkkokurssin tai jutella ystävän kanssa.
Kynnystä hakea ammattilaisen apua ei kuitenkaan pidä pitää liian korkealla. Psykologin avulla voit saada tilanteeseen uutta perspektiiviä. Psykoterapia on tarpeen silloin, jos oireet haittaavat elämää tai mieltä painaa kovasti jokin asia, kehotetaan Mieli ja tunne-lehden artikkelissa.
Onko sinulla jokin käsittelemätön trauma tai ongelma lapsuudestasi? Miten se on vaikuttanut vanhemmuuteen?
Teksti: Anne-Mari Valta
