Lapset ovat aina omia yksilöitään: siksi perheen sisarukset voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia! Se asettaa omat haasteensa vanhemmuuteen ja kasvatukseen. Voiko ja pitääkö sisaruksia kasvattaa samalla tavalla? Onko se loppuviimein tasa-arvoista kohtelua, jos sisarukset ovat keskenään hyvin erilaisia?
Ei ole tasa-arvoista yrittää kasvattaa täysin erilaisia lapsia tismalleen samalla tavalla! Nimittäin ei se toimi käytännössä. Olisi epäreilua, jos lapsien käyttäydyttyä huonosti, annettaisiin kotiarestia molemmille lapsille, joista toinen luuhaisi mielellään ulkona kavereidensa kanssa ja, toinen on yksinäinen ja aina kotona.
Mutta, jos annetaan kotiarestia vain sille lapselle (joka viihtyy ulkona kavereidensa kanssa) ja toiselle pelikielto (joka on aina kotona tietokoneella pelaamassa), niin molemmat lapset ymmärtävät, että ikävillä teoilla on seuraamuksia.
Yhteinen kasvatustyyli on myytti eli sisaruksiakaan ei voi kasvattaa samalla kaavalla. Sisarukset myös kokevat saman kasvuympäristön eri tavoin ja sama kasvuympäristö ei tee sisaruksista samanlaisia, vaan pikemminkin erilaisia, kerrotaan Tieteen Kuvalehdessä. Syitä siihen on esimerkiksi syntymäjärjestys, sisarusten roolijako ja lapsen oma temperamentti. Kokemukseen lapsuuden kodista ja perheestä vaikuttaa myös vanhempien kyky vastata lapsen yksilöllisiin ominaisuuksiin ja ottaa ne huomioon.
Neuvoja keskenään erilaisten lasten kasvattamiseen!
- Kohtaa lapset yksilöinä! Jokainen lapsesi tarvitsee yksilöllistä huomiota ja kohtaamista niin, että lapsen ainutkertaiset ominaisuudet ja persoona otetaan huomioon. Älä missään nimessä yritä muovata lapsistasi samanlaisia tai vertaile heitä keskenään. Esimerkiksi askartelun parissa viihtyvää lasta ei tulisi painostaa potkimaan jalkapalloa vauhdikkaan isoveljensä kanssa.
- Kehu ja kannusta! Kehut tulisi jakaa lapsille tasan, koska, kun kehut toista lasta, niin toinen kokee jääneensä paitsi. Silti lasten kehumista ei tulisi pelätä sen vuoksi, että toinen lapsi voi loukkaantua toista kehuttaessa. Tärkeintä on muistaa jakaa kehuja molemmille yhtä paljon, neuvotaan Lastensuojelun Keskusliiton sivuilla.
- Tietyt säännöt on oltava kaikille samat! On joitakin sääntöjä, jotka on oltava kaikille lapsille samat ja joista vanhempi päättää yksin. Tällaisia ovat sosiaaliset säännöt, kuten toisten kunnioittaminen ja se, että ketään ei saa kiusata. Myös turvallisuuteen liittyvät säännöt koskevat kaikkia lapsia (esim. pyöräillessä käytetään pyöräilykypärää). Näiden lisäksi vanhempi päättää ja huolehtii muun muassa siitä, että kukin lapsi saa riittävästi unta ja monipuolista ravintoa, neuvotaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla.
- Opi hallitsemaan omat tunteesi! Temperamentiltaan erilainen, riehakas tai uhmakas lapsi saattaa saada vanhemman hermostumaan ja menettämään malttinsa. Se puolestaan pahentaa koko tilannetta ja lapsen tunnekuohua. Vanhemman onkin tärkeää oppia hallitsemaan omat tunteensa. Kun vanhempi onnistuu siinä, hän voi toimia lapselle esimerkkinä ja auttaa lasta paremmin käsittelemään ja hallitsemaan omat tunteensa.
- Muista huomioida ja tukea myös rauhallisempaa/isompaa/erityislapsen sisarusta! Joskus perheessä on joku ns. vaativampi lapsi, joka on äänekkäämpi, temperamenttisempi, riehakkaampi, uhmakkaampi, sairaampi tai muita paljon nuorempi, ja vaatii sen tähden enemmän vanhempien huomiota ja aikaa. Syynä voi olla lapsen nuoremmuus, nepsy-haasteet, jokin sairaus/vamma tai erilainen temperamentti ja persoona. Tällöin on hyvin tärkeää, että myös ns. helpompi lapsi saa riittävästi vanhempiensa yksilöllistä ja jakamatonta huomiota.
Teksti: Anne-Mari Valta
