Teksti: Mami Mixtuura
Vanhemman kokema vaikea lapsuus voi vaikuttaa seuraaviin sukupolviin asti. Jokainen vanhempi varmasti haluaa tarjota lapselleen mahdollisimman hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden. Mutta jos taustalla on omia vaikeita kokemuksia, miten voisi katkaista ylisukupolvisen ketjun tässä asiassa?
Vanhempien omat lapsuuskokemukset vaikuttavat monesti siihen, millainen lapsuus omilla lapsilla on. Joillakin on kauniit ja lämpimät muistot omasta lapsuudesta, mutta toisilla muistot ovat jotain ihan muuta. Tällaisia negatiivisia kokemuksia ei varmasti mielellään muistele. Päällimmäisenä toiveena on varmasti se, että voisi onnistua mahdollisimman hyvin vanhemmuudessa ja tarjota omalle jälkikasvulle paremmat lähtökohdat elämään. Jos oma lapsuus on ollut täynnä traumaattisia asioita (esim. pelkoa, väkivaltaa tai muita ongelmallisia asioita), voivat omat kokemukset heijastua tahtomattakin seuraavien sukupolvien lapsuuskokemuksiin.
Lapsuuden kaltoinkohtelu voi periytyä
Avun sivuilla on kerrottu, että vanhemman kokemat omat vaikeat lapsuuskokemukset voivat periytyä vauvalle. Esimerkiksi lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu voi periytyä äidiltä vauvaan jo kohdunsisäisen elämän aikana, selviää kansainvälisestä tutkimuksesta. Tämä voi vaikuttaa osaltaan myös lapsen myöhempään hermoston kehitykseen.
Trauman vaikutukset voivat siirtyä sukupolvien yli
LAB-ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä todetaan, että lapsen ja vanhemman välille voi muodostua turvaton kiintymyssuhde, jos vanhemman kokemat traumat heijastuvat lapseen. Mariella Varonen ja Veera Widgren tutkivat opinnäytetyössään ensikodin asiakkaiden ongelmia ja niiden ylisukupolvisuutta. ”Nämä trauman vaikutukset voivat siirtyä myös sukupolvelta toiselle, esimerkiksi hyväksikäytön, laiminlyönnin ja väkivallan kautta”, todetaan opinnäytetyössä.
Traumojen ajatellaan olevan ylisukupolvisia silloin, kun ennen lasten syntymää koetut asiat vaikuttavat jälkeläisten hyvinvointiin, selviää opinnäytetyöstä. Ellei vanhempi ole riittävästi käsitellyt omia vaikeita kokemuksiaan, voi lapsi altistua vanhemman oireille (esim. masennukselle). Ylisukupolvinen trauma voi myös muuttaa muotoaan siirtyessään seuraavaan sukupolveen ja se voi myös uusitua jokaisessa tulevassa sukupolvessa.
Keinoja ylisukupolvisen ketjun katkaisemiseen
Oikeanlainen ja ajoissa saatu apu on olennaisen tärkeää, jotta ylisukupolvinen ketju on mahdollista katkaista, selviää Avun sivuilta. Esimerkiksi odotusaikana on tärkeää huomata ja auttaa niitä vanhempia, joilla lapsuudenkodissa tuttuja asioita olivat esimerkiksi mielenterveysongelmat, päihteet tai väkivalta. Varosen ja Widgrenin opinnäytetyössä todetaan, että valtaosa kaltoinkohtelua kokeneista vanhemmista onnistuu katkaisemaan väkivallan kierteen ulkopuolisen avun kautta ja estämään trauman vaikutusten siirtymisen seuraavaan sukupolveen.
Annassa kerrotaan, että omien traumojen tunnistaminen ja niiden käsitteleminen on olennaista, jotta ne eivät siirry sukupolvilta seuraaville. Omien sukulaisten elämäntarinoihin pureutuminen voi auttaa omien tuntemuksien ymmärtämisessä ja käsittelyssä.
Traumakokemukset on mahdollista kääntää positiivisuudeksi
Varosen ja Widgrenin opinnäytetyössä tuodaan esiin näkökulma, että koetut traumat voivat vaikuttaa vanhemmuuteen myös hyvällä tavalla. Tutkimusten perusteella on havaittu, että usein traumatisoituneiden vanhempien lapset kokevat vanhempansa erittäin rakastavina ja huolehtivina. Näissä tapauksissa vanhemmat keskittyvät erityisen paljon siihen, että onnistuvat hyvin vanhemmuuden tärkeässä tehtävässä.
Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa? Mitkä ovat parhaat keinot, jotta vaikeiden lapsuuskokemusten aiheuttamat traumat eivät jatku sukupolvesta seuraavaan?
Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:
Äiti stressaa -Voiko se vaikuttaa vauvaan?
Tutkimus: Tietyt asiat vahvistavat tai heikentävät kiintymyssuhdetta vauvaan jo raskauden aikana!
