Kun lapsi käyttäytyy huonosti, voi vanhemmalla mennä sormi suuhun. Kuinka saada ei-toivottu käyttäytyminen loppumaan? Huutaa ei saa, jäähypenkkiä ei suositella, fyysistä rangaistusta vielä vähemmän. Pitääkö lapsen sitten antaa tehdä mitä mieli lystää, jos rauhallinen puhe ei kerran mene perille? Ei. Rangaistuksen sijasta olisi hyvä puhua seuraamuksesta.
Lapsi tönäisee kaveria hiekkalaatikolla ja vanhempi passittaa hänet jäähylle miettimään. Teini-ikäinen tulee myöhässä kotiin ja vanhemmat takavarikoivat hänen puhelimensa. Moni tuntee olonsa neuvottomaksi tilanteissa, joissa lapsi toimii jollain tavoin väärin tai rikkoo sovittuja sääntöjä. Saako lapsia nykyään edes rangaista, kun kaikki tuntuu olevan kiellettyä?
Korvapuusti vai tukkapöllyä?
Vaikka teoriassa tietäisikin kuinka toimia, voi tunteiden kuumetessa olla vaikeaa käyttäytyä oppikirjan mukaisesti. Kun selittää, neuvottelee ja hengittää syvään kerta toisensa jälkeen, mutta lapsi ei tunnu uskovan puhetta, palaa jossain vaiheessa pinna. Suurin osa vanhemmista on itse saanut samassa tilanteessa “korvapuustin”, “luunapin” tai “tukkapöllyä” tai vähintäänkin istunut nurkassa arestissa. Vanhoja, iskostuneita tapoja ei ole helppoa muuttaa. Vaatii tietoista työtä ottaa ohjakset käsiin ja toimia toisin omien lasten kanssa.
Kun teini törttöilee, ensimmäinen mieleen juolahtava asia on sulkea netti, piilottaa puhelin tai kieltää kavereiden tapaaminen. Kun leikki-ikäinen vie kynän kaverin kädestä, tekee mieli passittaa hänet toiseen huoneeseen yksin. Jos kuitenkin haluaa, että lapsi oppii tilanteesta jotain, seuraamuksen tulisi olla looginen. Seuraamuksen tarkoituksena on opettaa lasta hahmottamaan syy-seuraussuhteita. Tarkoituksena ei ole aiheuttaa lapselle mahdollisimman paljon häpeää. Tarkoituksena on saada lapsi ymmärtämään, miksi näin ei voi toimia ja korjaamaan mahdollinen vahinko.
Lapsi ei ole pieni aikuinen
Lapsen ”rangaistusta vaativa huono käytös” johtuu usein siitä, että aikuiset yksinkertaisesti odottavat lapselta liikaa. Vanhemman on tärkeää punnita, millaiset odotukset ovat realistisia kunkin lapsen kohdalla. Ei ole kohtuullista viedä lasta lomamatkalla nähtävyydestä toiseen ja vain olettaa, että hän kulkee kiltisti perässä, koska vanhempi niin pyytää. Kun lapsi sitten alkaa väsyneenä kiukutella, vanhempi rankaisee häntä.
Tietynlainen rajojen testaaminen kuuluu lasten elämään. Yleensä taustalla kuitenkin on joku syy. Se voi olla vanhemman huomion hakeminen, jokin vaikeasti ilmaistava tunne, tai vaikka väsymys ja nälkä. Teini-ikäinen saattaa tulla myöhässä kotiin vain siksi, että on ”noloa” kertoa muille, että kotona pitää olla aiemmin kuin muiden. Yleensä syy käytökselle selviää juttelemalla ja lasta tarkkailemalla.
Esimerkkejä rangaistuksen ja seuraamuksen eroista
1. Lapsi kaataa maitolasin, koska heiluu pöydässä.
Rangaistus: Vanhempi suuttuu ja sanoo, että lapsi ei saa jälkiruokaa.
Seuraamus: Vanhempi antaa lapselle rätin ja pyytää tätä pyyhkimään kaatuneen maidon.
2. Lapsi hermostuu, koska ei osaa rakentaa yhtä korkeaa tornia kun isosiskonsa ja kaataa siskon tornin.
Rangaistus: Lapsi viedään pois leikkihuoneesta ja häneltä kielletään palikoilla leikkiminen.
Seuraamus: Lapsi rakentaa siskolle uuden tornin vanhemman avustuksella.
3. Teini-ikäinen ei jaksa herätä kouluun ja vanhempi saa selville, että hän on käyttänyt puhelinta koko yön.
Rangaistus: Vanhempi takavarikoi puhelimen viikoksi eikä teini saa mennä kavereiden kanssa elokuviin seuraavana viikonloppuna.
Seuraamus: Teini-ikäinen luovuttaa puhelimen vanhemmalle nukkumaan mennessä.
Lasten epätoivottua käytöstä ei siis tarvitse ohittaa olankohautuksella, mutta vanhemman mielivaltaisesti asettaman rangaistuksen sijasta olisi hyvä miettiä loogista seuraamusta lapsen teolle. Tärkeintä on pyrkiä siihen, että lapsi korjaa mahdollisuuksien mukaan aiheuttamansa vahingon.
Mitä mieltä sinä olet? Saako lasta rangaista ja miten?
Lähde: Tehy
