Yhden vanhemman perheessä vanhempi saattaa toisinaan pelätä, että hänelle sattuu jotain ja lapsi jää ilman hoitajaa. Tällaisten asioiden miettiminen silloin tällöin on normaalia, mutta pelon ei pidä antaa hallita elämää.
Yksinhuoltajuuteen liittyy monia positiivisia puolia, joita aina ei välttämättä tule ajatelleeksi. Eräs tällainen asia on vapaus tehdä päätöksiä itsenäisesti. Kahden aikuisen perheessä väistämättä joutuu tämän tästä tekemään kompromisseja. Joskus vanhemmilla saattaa olla esimerkiksi lapsen kasvatukseen liittyviä suuriakin mielipide-eroja. Yksinhuoltajana vanhempi voi itse tehdä kaikki tarvittavat perheeseen, lapseen ja lastenhoitoon liittyvät päätökset.
Toki yksinhuoltajuudessa on myös haasteita verrattuna kahden vanhemman perheeseen. Arki voi muodostua välillä varsin raskaaksi yhden aikuisen perheessä, jossa kirjaimellisesti joutuu yksin hoitamaan kaikki arjen työt. Muiden haasteiden ohella saattaa yksinhuoltajavanhemman mielessä olla huoli siitä, mitä hänen lapselleen tapahtuu, jos vanhemmalle sattuu jotain.
Tällainen huoli on täysin ymmärrettävä, onhan kyseessä kaikkein tärkein ihminen, oma lapsi ja tämän hyvinvointi. Jos vanhempi joutuu onnettomuuteen, joka tekee hänestä osittain tai kokonaan toimintakyvyttömän joksikin aikaa, tämä johtaa hyvin haastavaan tilanteeseen varsinkin, jos lapset ovat pieniä. Käytännössä vanhempi ei kykene tällöin hoitamaan lapsiaan ja tarvitsee apua omaankin päivittäiseen selviytymiseensä.
Turvaverkot kannattaa rakentaa silloin, kun kaikki on hyvin
Jos turvaverkot ovat kunnossa, usein apua saa läheisiltä ja ystäviltä. Vaikka apua olisi saatavilla, on kuitenkin haastavaa auttaa toista ihmistä käytännössä katsoen täysipäiväisesti kaikissa arjen toimissa. Jos vanhempi on katkaissut vaikkapa kätensä eikä pysty pukeutumaan, laittamaan ruokaa tai peseytymään, lapsen hoidosta puhumattakaan, tilanne voi olla hyvin haastava myös sille läheiselle, joka haluaa auttaa. Tilannetta helpottaa, jos taakkaa voi jakaa ja apua on mahdollista saada useilta ihmisiltä.
Jos läheisiä tai turvaverkkoja ei ole saatavilla, vanhemman tilanne saattaa olla todella vaikea. Onkin hyvää varautumista miettiä etukäteen, mitä tekisi sellaisessa tilanteessa, jossa itse joutuisi olemaan esimerkiksi lyhyen aikaa toimintakyvyttömänä. Löytyykö lähipiiristä edes yhtä luotettavaa henkilöä, joka saattaisi voida auttaa vaikeassa tilanteessa? Jos tällaista henkilöä ei tällä hetkellä ole, olisiko ehkä mahdollista yrittää etsiä tällainen henkilö?
Jos turvaverkkoja ei ole ja vanhemmalle todella sattuisi jotakin, tällöin lapset saattavat joutua varsin hankalaan tilanteeseen. Sen tähden on hyvä jollakin tasolla miettiä näitä asioita ennalta, että vanhemmalla on tunne siitä, että asiat tällaisessa tilanteessa järjestyvät. Jo pelkkä tieto turvaverkkojen olemassaolosta usein rauhoittaa mieltä.
Liikaa aikaa ei kuitenkaan kannata käyttää mahdollisten onnettomuuksien tai muun epäonnen pelkäämiseen. Jos rakentaa toimivan suunnitelman odottamattoman tilanteen varalle, voi tämän jälkeen laittaa asian mielestään ja keskittyä elämästä nauttimiseen huolehtimisen sijaan.
Teksti: Sonja
