Lehdissä on usein tarinoita vanhemmista, joiden peliriippuvuudesta kärsii koko perhe. Lapselle vanhemman peliongelma saattaa aiheuttaa voimakasta pahoinvointia. Usein vanhemmalle on kova paikka myöntää, että hän on peliriippuvainen ja tarvitsee apua.
Taannoin vanhemman peliriippuvuudesta Ylen haastattelussa kertoi Pinja, jonka lapsuutta varjosti äidin pelaaminen. Pientä tyttöä hävetti kauppareissuilla, kun äiti liimaantui tuntikausiksi pelikoneen ääreen. Kirkkaiden punaisten valojen välke tuo vieläkin Pinjan mieleen tuskallisia muistoja lapsuudesta, jolloin hän toisinaan joutui näkemään jopa nälkää, koska äiti oli pelannut perheen ruokarahat.
Häpeän kokeminen ei ole lapselle epätavallista tällaisessa tilanteessa, oli kyse sitten päihderiippuvuudesta tai peliriippuvuudesta. Pinjakin kertoo haastattelussa, että hän kauppareissuilla pelkäsi, että joku tuttu sattuu tulemaan vastaan ja näkee, kuinka hänen äitinsä seisoo transsissa pelikoneen ääressä. Lapsi koittaa usein salailla vanhemman riippuvuutta. Usein lapsi myös kokee olevansa vastuussa vanhemmasta, vaikka normaalisti tilanteen pitäisi olla päinvastainen.
Vanhemman peliriippuvuus vaikuttaa voimakkaasti lapseen
Peliriippuvaisen vanhemman lapset voivat oireilla monin tavoin. Pinjakin alkoi saada paniikkikohtauksia kymmenvuotiaana. 19-vuotiaana hän yritti itsemurhaa lääkkeillä. Pinjan kohdalla itsemurhayritys havahdutti hänen äitinsä tilanteen vakavuuteen. Äiti ymmärsi, että hänen pelaamisensa oli syypää tyttären pahoinvointiin. Onnekseen äiti pääsi irti peliriippuvuudesta ja on nyt ollut monta vuotta pelaamatta.
Kaikki peliriippuvaiset eivät kuitenkaan ole niin onnekkaita, että havahtuisivat ymmärtämään tilanteensa ja hakisivat itselleen apua. Riippuvuus palvelee ihmisellä monenlaisia tarpeita. Se voi esimerkiksi luoda turvallisuudentunnetta tai toisaalta tuoda elämään jännitystä, seikkailua ja addiktion luonteesta riippuen myös sosiaalista kanssakäymistä. Nämä asiat voivat olla äärimmäisen koukuttavia ihmiselle, mistä syystä riippuvuudesta onkin usein hyvin vaikea päästä eroon.
Peliriippuvainen vanhempi saattaa kuvitella pystyvänsä hallitsemaan pelaamisen, mutta tosiasiassa hän on menettänyt elämänsä hallinnan. Ensimmäinen askel riippuvuudesta eroon pääsemisessä on myöntää tilanne itselleen. Tämä on usein kaikkein vaikein vaihe. Vaatii suurta rohkeutta vanhemmalta pystyä katsomaan peiliin ja tunnustamaan, että hän ei enää hallitse omaa elämäänsä. Tässä suhteessa peliriippuvuus ei eroa esimerkiksi alkoholiriippuvuudesta tai muista päihderiippuvuuksista.
Kuten Pinjan tapauksessa, monesti oman lapsen kärsimyksen näkeminen saattaa olla se ratkaiseva asia, joka saa vanhemman tekemään päätöksen hoitoon hakeutumisesta. Tilannetta helpottaa, jos vanhempi ymmärtää, että riippuvuus on sairaus, jota on mahdollista hoitaa. Riippuvuus ei merkitse, että ihminen olisi jollakin lailla “huonompi” kuin muut, vaikka riippuvaisesta itsestään saattaa tältä usein tuntua. Tietynlaisissa otollisissa olosuhteissa riippuvuus voi puhjeta kenelle tahansa, jolla on siihen alttius.
Vertaistuki on äärimmäisen tärkeä voimavara riippuvuudesta irti pyrkivälle vanhemmalle. Se auttaa ymmärtämään, että pahasta olosta ja ahdistuksesta on mahdollista päästä eroon ja että elämä voi jälleen hymyillä myös omalla kohdalla, myös ilman punaisten valojen välkettä ja kolikoiden kilinää.
Lähteet: Mielenterveystalo ja Yle
Teksti: Sonja
